vaatimattomuus kaunistaa

pattaylla oleillaan. kävellään, syyvään, piipahettaan rannalla, hierontaa, manigyyriä, pedigyyriä ja singhaa. me vaan ollaan. oon mää lukenu muutaman kirjan joutessani ja pitäis käyvä hakkeen pari lisäkirjaa mummon kirjakaupasta soi 13.
täytyy sanoa että oon oppinu olemaan, se on yleensä mulle vaikeaa.

LK-metro -alueella oltiin viimevuonna ja tänäki vuona tää on meille sopiva paikka. ei oo liian hienoa ja ylellistä, vaan tämmöselle maalaiselle just passeli. jos haluaa olla marmorin ja kullan ympäröimänä ja kulkea punaista mattoa niin voi mennä suomalaisen matkatoimiston järjestämälle matkalle. mää nautin olla paikallisten keskuudessa ja ruokaki on parasta paikallisten muovituoli paikoissa joissa ei taatusti oo käytetty knorrin lihaliemikuutiota vaan maku tulee suoraan siitä lihasta tai katkaravusta ilman lisäaineita, sekaan vaan vähän ituja ja nuudeleita, niin mikä sen parempaa.

siisteys ei näissä mun kantapaikoissa ole kehuttava mutta sen unohtaa ku herkullinen soppakulho laitetaan eteen..... taas meni ruoka-aiheeseen.

ku kuljetaan niin kattelen kauppojen ja baarien sisustusta ja sormet syyhyy päästä siivoomaan ja vähän sisustamaan. pöydillä on kulahtaneet liinat joissa rispaantuneet reunat roikkuu. katokselta roikkuu jos minkäkilaista "koristetta" jotka on kahen sentin pölykerroksen peitossa.

istuimet on väsätty vanhoista hieasen penkeistä. mitä vaatimattomapi paikka niin sitä kauniimpi hymy on tarjoilijatytöllä... vai onkohan tuo poika?