tänään

Aamuherätys seittemän aikaan. Kaheksalta oltiin jo aamulenkillä. Jarilla flunssa hiukan jo hellittäny, ei ollu enää ees otsa kuumana. Aamukahvit juotiin heti kohta mukavassa kotikahvilassa=)  Kahvia, jäitä, teetä, sokeria ja jottain maito-vaniljakastikkeen tapasta. Mää laitoin kaikkia sekasin ja hyvää tuli. Ja taas istuttiin lasten muovituoleissa, onneks ilman käsinojia!

Talojen, kauppojen ja koulujen edustat on kodisteltu jouluseksi, Puolen kilometrin matkalla vähintään kakskymmentä kevytpressuilla vuorattua seimentä jossa jeesus lapsi makaa paimenten ja lampaitten keskellä.

Jatkettiin kävelyä rantaa pitkin satama-aluetta päin. Tosi paljon kalastaja-aluksia parkissa. Satama-alue oli likaviemäri!

Tien varressa kuivattiin mankeloituja kaloja. Oon maistanu joku vuosi sitten ja enää ei tee mieli. Haju on sanoin kuvaamaton. Myös riisiä kuivateltiin alustojen päällä siinä liikenteen seassa.

Alukset oli parkissa satamassa, osa täyvessä lastissa simpukoita, osa oli telakalla korjattavana ja osa ootti jo seuraavaa reissua.

Muutaman kilsan kävelyn jälkeen hypättiin lähes vahingossa bussiin joka oli matkalla Mui Ne-kylään. Olin jo luopunu toivosta päästä sinne, mutta näin sitä sitten istuttiin bussissa. Matkaa vain noin 15 km. Perillä oli uus maailma. Rakennukset oli siistejä, paljon hotellia, tien varret oli siivottu. Hoidettuja istutuksia ja palmuja, paljon vihreää. Ihmiset puhu englantia ainaki muutaman sanan. Ilmeisesti venäläisten suosima paikka ku ruokalistatki oli venäjän kielellä. Rannalla paljon liitolautailua/tuulisurffailua.

Istuskeltiin ja ihmeteltiin. Ihailin ravintolan sisustusta. Kaikki oli niin viimeisteltyä ihan luksusta viimisten päivien lasten muovituolien jälkeen =)

 Taas oli lounasaika ja mitä muuta sitä tilataan meren rannalla ku rapuja, lisukkeena kevätkääryleet ja valkosipulipatonkia.

Taas käveltiin ja käveltiin ja kateltiin ja ihmeteltiin ja haisteltiin. Tuli bussi vastaan joten heilutettiin tassua ja hypättiin kyytiin, oli ikävä jo kotikulmille juttelemaan elekielellä paikallisten kanssa. Ei elämän tarvi olla aina niin helppoa ja huoliteltua. Mikäs tässä meijän pienessä laitakaupungin alueella ollessa. Ootellaan illan ilotulitusta ja lähikaupan rouvan synttäreitä, aattelin antaa lahjaksi ruususormuksen jonka ostin joulumyyjäisistä kotona ollessa, toivottavasti rouva ilahtuu=)

Neljä rottaaki oon nähny vajaa kahen viikon aikana, minä joka meen ihan hysteeriseksi yleensä pienetä hiirestäki niin nyt oon ottanu tosi kevyesti.

Miten voi olla niin ihanaa.

kenkä ostoksilla

Jarin kengät vetelee viimisiä. Sandaalin remmi on kahesta kohtaa jo melkein poikki. Vain kilometri keskustaan mutta napattiin taksi, ku ei noilla kengillä enää montaa askelta oteta. Taksi vei meijät suorinta tietä kaupungin suurimpaan kenkäkauppaan. Olihan sielä komijoita sandaaleja ihan merkkikengistä halpoihin kopioihin. Muutamat mielekkään löyty ja kolmen myyjän voimin alettiin sitten ettimään kokoja, ei tietenkään yhestäkään mieleisestä löytyny nelivitosta!
Seuraavaksi tytöt kävi varaston läpi ja etti mitä tahansa sandaalia nelivitosena, ei löytyny. Sitten alettiin kokeilemaan isokokosta nelikolmosta, mutta ei ne mahtunu jalkaan!
Loppujen lopuksi otettiin nelikolmoset takaremmittömät sandaalit, niistä tuli varpaat ulos viis milliä ja kantapäästä 3 mm. Pakkotilanne, jospa näillä Pattayalle saakka kävelis.

Kengät makso vajaa 200.000. Kenkien uusi onnellinen omistaja meni ensimmäiselle puistonpenkille vaihtamaan uudet kengät jalkaan. Käveltiin parisataa metriä ja surullinen uusien kenkien omistaja istahti taas puiston penkille ja laitto vanhat kengät takaisin jalkaan,,,, oli niin paha hiertymä jo ehtiny tulla liian pienistä kengistä=(

Seuraava ohjelmanumero on suutarin ettiminen.

Neuvo jota ollaan noudatettu vuosia: Ala olta reissulle mukaan uusia kenkia vaan vanhat, kaytetyt jotka on  mieleiset jalassa!

Phan Thiet

Asutaan keskusta alueella Phan Thietissä, tuulisella rannalla.  Lähellä on kolme isompaa ja tasokkaampaa hotellia  yks niistä on Doi Dung hotelli jossa oltiin yks yö. Tämä pieni Hoang Kim hotelli löyty samaisen Le Loi kadun varrelta, neljä kerroksinen, ehkä 12 huonetta. Tosi ihana henkilökunta: isä, äiti, tyttö ja poika. Nytki tässä kirjottelen aulassa blogia ja kattelen ohikulkijoita ja noin 15 vuotias tyttö istuu vieressä ja nauraa, isä nukkuu viereisellä sohvalla ja äiskä häärää paplarit päässä.

Aamupalaa ei ole hotellilla joten tänäki aamuna lähettiin käveleskelemään isoille hotelleille päin, sinne asti ei päästy ku tienvarteen oli ilmestyny kojuja joista sai valita mieleistä. Otettiin täytetty patonki, banh mi, jota myydään kaupunkien tien varsilla joka paikassa. Tällä kertaa valittiin sisään pieniä munia ja kalakastiketta ja niitä pahan makusia yrttejä (vahingossa), patonki käärittiin sanomalehteen. Lisukkeena pikku munia grillitikussa ja aivan ihanaa unikkonäkkäriä.

Rannalla on kaks aivan huippu ravintolaa. Molemmat on varmaan tehty vanhoihin veneen säilytys varastoihin, katosten alle. Kokoajan porukkaa ja tarjoilijat juoksee hiki hatussa. Ruokalistalta löytyy kaikki mahollinen meren elävä ja tietenki kanat ja possut. Mää oon nyt täysin rinnoin nauttinu ravusita, grillattuna, paahdettuna, höyrytettynä ja keittona. Ja se kala josta jo aiemmin kerroin, sitä en unoha koskaan! Taas tuli todettua että aasialaiset syö äänekkäästi, kokoajan kova puheensorina ja nauru ja huuto.... ja ruokailun jäljiltä pöytä ja pöydän alus on niinku kaatopaikka. Pöytä tilataan täyteen ruokaa ja kaikki heiluu puikkojen kans ja nappaa parhaat palat kaverin lautaselta.
Pienempi ravintola on Bien Dong,  suosittelen kaikille Phan Thietissä matkustaville.

Tässä sitä tallustellaan hotellin läheisyydessä. Huoneessa ei oo parveketta mutta kerroksessa on yhteiset parvekkeet molemmin puolin taloa. Takapihalla voi seurata vietnamilaisten arkea, tiirailen varakkaampaa asumusta ja köyhän mummon peltikattomajaa. Etupihalla seuraan ohikulkevia ihmisiä ja mopoja. Autoja menee vähemmän, joskus joku taksi pyyhältää ohi.

 Lähikaupan rouvasta on tullu jo hyvä tuttu, opettaa tekemään ostoksia vietnamin kielellä. Siinä se asustaa perheensä kanssa kaupan takahuoneessa. Lapset on iltasella myös kotosalla joten koko perhe tulee nauramaan ku me käyvään ostoksilla.

 Facebookkin ei tän alueen hotelleissa pääse, mutta oon piipahtanu läheisessä nettikahvilassa ohimennen. niissä paikallinen nuoriso viettää vapaa-aikaa.

Mui Ne -pikkukylä on 15 km päässä, sinne tekee suomen matkatoimistotki matkoja, sielä on elämä enemän luksusta ja löytyy turistille palveluja, se alue taitaa jäähä meiltä näkemättä. Jarilla on flunssa ja kengät rikki joten ei ehkä sinnepäin ehitä lähteä tällä reissulla, jätetään seuraavallekki reissulle jotaki. Kaks viikkoa saa olla vietnamissa ilman viisumia, enää yks täys päivä aikaa katella Phan Thietä, sitten junalla Saigonin, lentäen Bangokiin ja jollaki Pattayalle.

onnikalla

Hyvästi Vung Tau. Matka kohti Phan Thietiä, bussilla. Viime vuonna matkustettiin busilla 10 tuntia pohjoisthaimaasta takaisin Bangkokiin ja se oli luksusta, oli hierovat penkit, bussiemäntä toi syötävää ja juotavaa puolen tunnin välein, välillä pusähyttiin ruokapaikkaan. Nyt hiukan vaatimattomimmin.

Minibussilla lähettiin puoliltapäivin ja kolme tuntia oli arvioitu kesto. Musta tuntuu että kuuttakymppiä körryyteltiin ja lähes koko matkan töötti pohjassa.  Onneks päästiin Jarin kans istumaan oven viereen, Jarin jalat ei nimittäin  mahtunu normaali penkinväliin. Mulla oli alkumatkan ruhtinaalliset tilat, mää nimittäin istuin edessä jotta nään kokoajan liikenteen, mullon matkapahoinvointia ja ulos on pakko nähä. Asemalta lähteissä oli bussi lähes täynnä mutta eka puolen tunnin sissään pysähyttiin lukettomia kertoja, otettiin vastaan paketteja ja kirjetita ja muutama lisämatkustaja. Loppujen lopuksi bussi oli ylibuukattu! Mulla ei ollu enää jalkatilaa vaan siinä koitin olla pakettien päällä limittäin ja lomittain.

Ilmastointi pelas ku kaikki ikkunat oli auki. Verhot liputti ulkona koko matkan. Vastaan tuli jos minkäkilaista kuljetusta ja mopoja ohiteltiin ihan koko ajan.

Koko kolmen tunnin tai olkeestaan loppujenlopuksi lähes neljän tunnin matkan aikana kokoajan oli taloa talon vieressä. Talot oli kiinni toisissaan, välillä näky semmosia 1000 neliön tontteja. On meilä kyllä Ilmolassa tillaa asua =)

Hauska matka. Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Bussi-isäntä kyseli mihin jäädään ja me annettiin Hotellin nimi, johon ehkä mennään, keskustan läheisyyteen, meren rannalle. Siihen meijät sitten tiputettiin keskelle Phan Thietä. Neuvoa kyseltiin paikallisilta ja saatiin karttaki hommattua. Kilometri tuonne suuntaan, välillä eksyttiin ja taas kilomteri tuonne suuntaan. Monien "kilometri tuonne suuntaan" -jälkeen vihdoin hotellilla juuri ennen pimeää. Hotellissa ei ollukkaan enää tilaa neljäksi yöksi, mutta onneksi ees yheksi! Tosi hieno hotelli rauhallisella alueella. Syöpästiin läheisellä ravintolalla herkku synttäriillallinen. Eka kertaa tällä reissulla kalaa, ja täydellistä!

Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan kautta lähtettiin ettiin hotellia seuraaviksi öiksi ja löydettiin eilisen ruokapaikan läheltä ihana pieni perhehotelli, jossa mummo tuli meitä vastaanottamaan vaaleanpunainen pyjama yllä.....hakastiin äkkiä laukut vanhalta hotellilta ja heti asetuttiin kotoisaan hotelliin. Mummo otti pyykkikassinki hoijettavaksi. Tästä se muutaman päivän loma alkaa Phan Thietissä !

rantaelämää

 Vung Tau, Vietnam

Aamulla aikasin heräsin kuumuuteen. Ilmastointi oli rikki ja puhallinki mykkänä, sähköt oli poikki. Ei voinu mennä ees suihkuun ku mää en jääkylmällä veellä pese. Elikkä aamupalalle pikasesti ja suoraan rannalle. Ensimmäinen grillauspäivä. Tosi rauhallista, ainoastaan paikallisia ja muutama aussi rannalla. Tää ei tosiaankaa oo mikkään turistirysä, nyt pittää nauttia tästä hiljaisuuesta ku tällä reissulla ehitään nähä sitä vastakohtaaki.

Kalastaja oli alottanu päivän aikasin. Haki varmaan mulle rapuja.

Kolme tuntia yhteen menoon mies kulki rantaa ees taas metallinpaljastimen kanssa. Käytiin jututtamassa kaveria mutta ei selvinny mitä se haki. Tiesiköhän itekkään. Se masiina alko piippaamaan ja mies kaivo lapiolla, sieltä löyty olutpullon nipsu, mutta ei se hälle kelvannu, se heitettiin takasin merreen!

Meijän rantatuoli vuokraaja otti rennosti. Me oltiin ainoat asiakkaat hänen reviirillä joten mummo lueskeli ja virkkas ja välillä leikki kissan kanssa. Elikkä yhtä rentoa elämää ku meillä lomalaisilla.

Kaupustelijat ei ollu häiriöksi. Yks ravun myyjä ja yks jätskikauppias, siinäpä ne tais ollakki. Pitihän se mukavalta tätiltä ostaa friteerattuja rapuja. Ne ei oikein maistunu, oli varmaan saanu liikaa aurinkoa. Jari lähti hakkeen lähikojusta parempaa syötävää ja yllätti mut taskuravulla.

ENNEN

JÄLKEEN

Ja taatusti tuoretta. Rapumies oli kertonu mikä on uros- ja mikä naarasrapu ja mikä kannattaa valita. Ja valinta oli kyllä napakymppi. Herkkua!

Oli pakko keksiä jotaki tekemistä ku mää en jaksa istua paikoillaan joten aloin seuraamaan önkerömönkijäisten elämää. En oo katellu luontodokumentteja joten en tiijä onko kyseessä minirapu vai hämähäkki, mutta tosi mielekäs otus. Olkoon hän sitten vaikka Örkki.

Ensin tutustuttiin paremmin lähietäisyydeltä ja sitten päästettiin Örkki vapauteen. Hän kaivo itelleen reijän hiekkaan ja tuli reijästä ilmeisesti märempää hiekkaa mukanaan, teki hiekasta pieniä hiekkapalleroita, noin 3mm halkaisijaltaan. Sitten hän meni takasin koloon ja haki lisää hiekkaa. Joka reissun jälkeen hän teki 3-5 palleroa. Tätä seurasin puoli tuntia ja niitä palleroita oli jo tosi iso kasa.

 En tosiaankaan ymmärrä miksi hän niitä palleroita teki. Aloin tekemään tutkimusta. Laitoin palleroitten viereen kuivuneen hedelmän, ei hän siitä kovastikkaan pahastunu, vaihto vaan hiukan suuntaa ja teki lissää palleroita. Sitten tiputin reikään kuivaa hiekkaa, mutta ei hän siitäkään mitään sanunu.

Örkillä oli paljon kavereita, mutta jokkaisella oli oma kolo mistä ne sitä hiekkaa haki. Jokkainen teki ommaa hiekkapallerokassaa. Sitten ku nousuvesi tuli niin kaikki hiekkapallerot meni veden mukana elikkä täysin turha viijen tunnin työ!
Joo viis tuntia siinä vierähti. Oltiin kokoajan varjon alla, mutta olkapäät kyllä punottaa ja käsivarret. Saas nähä ehtikö pahasti kärvähtää vai ollaanko huomena kauniin kuparin ruskeita=)
Huomena matka jatkuu kohti Phan Thietä. Aamulla hypätään bussiin ja ajellaan pohjoseen päin kolmisen tuntia.