Phan Thiet

Asutaan keskusta alueella Phan Thietissä, tuulisella rannalla.  Lähellä on kolme isompaa ja tasokkaampaa hotellia  yks niistä on Doi Dung hotelli jossa oltiin yks yö. Tämä pieni Hoang Kim hotelli löyty samaisen Le Loi kadun varrelta, neljä kerroksinen, ehkä 12 huonetta. Tosi ihana henkilökunta: isä, äiti, tyttö ja poika. Nytki tässä kirjottelen aulassa blogia ja kattelen ohikulkijoita ja noin 15 vuotias tyttö istuu vieressä ja nauraa, isä nukkuu viereisellä sohvalla ja äiskä häärää paplarit päässä.

Aamupalaa ei ole hotellilla joten tänäki aamuna lähettiin käveleskelemään isoille hotelleille päin, sinne asti ei päästy ku tienvarteen oli ilmestyny kojuja joista sai valita mieleistä. Otettiin täytetty patonki, banh mi, jota myydään kaupunkien tien varsilla joka paikassa. Tällä kertaa valittiin sisään pieniä munia ja kalakastiketta ja niitä pahan makusia yrttejä (vahingossa), patonki käärittiin sanomalehteen. Lisukkeena pikku munia grillitikussa ja aivan ihanaa unikkonäkkäriä.

Rannalla on kaks aivan huippu ravintolaa. Molemmat on varmaan tehty vanhoihin veneen säilytys varastoihin, katosten alle. Kokoajan porukkaa ja tarjoilijat juoksee hiki hatussa. Ruokalistalta löytyy kaikki mahollinen meren elävä ja tietenki kanat ja possut. Mää oon nyt täysin rinnoin nauttinu ravusita, grillattuna, paahdettuna, höyrytettynä ja keittona. Ja se kala josta jo aiemmin kerroin, sitä en unoha koskaan! Taas tuli todettua että aasialaiset syö äänekkäästi, kokoajan kova puheensorina ja nauru ja huuto.... ja ruokailun jäljiltä pöytä ja pöydän alus on niinku kaatopaikka. Pöytä tilataan täyteen ruokaa ja kaikki heiluu puikkojen kans ja nappaa parhaat palat kaverin lautaselta.
Pienempi ravintola on Bien Dong,  suosittelen kaikille Phan Thietissä matkustaville.

Tässä sitä tallustellaan hotellin läheisyydessä. Huoneessa ei oo parveketta mutta kerroksessa on yhteiset parvekkeet molemmin puolin taloa. Takapihalla voi seurata vietnamilaisten arkea, tiirailen varakkaampaa asumusta ja köyhän mummon peltikattomajaa. Etupihalla seuraan ohikulkevia ihmisiä ja mopoja. Autoja menee vähemmän, joskus joku taksi pyyhältää ohi.

 Lähikaupan rouvasta on tullu jo hyvä tuttu, opettaa tekemään ostoksia vietnamin kielellä. Siinä se asustaa perheensä kanssa kaupan takahuoneessa. Lapset on iltasella myös kotosalla joten koko perhe tulee nauramaan ku me käyvään ostoksilla.

 Facebookkin ei tän alueen hotelleissa pääse, mutta oon piipahtanu läheisessä nettikahvilassa ohimennen. niissä paikallinen nuoriso viettää vapaa-aikaa.

Mui Ne -pikkukylä on 15 km päässä, sinne tekee suomen matkatoimistotki matkoja, sielä on elämä enemän luksusta ja löytyy turistille palveluja, se alue taitaa jäähä meiltä näkemättä. Jarilla on flunssa ja kengät rikki joten ei ehkä sinnepäin ehitä lähteä tällä reissulla, jätetään seuraavallekki reissulle jotaki. Kaks viikkoa saa olla vietnamissa ilman viisumia, enää yks täys päivä aikaa katella Phan Thietä, sitten junalla Saigonin, lentäen Bangokiin ja jollaki Pattayalle.