rantaelämää

 Vung Tau, Vietnam

Aamulla aikasin heräsin kuumuuteen. Ilmastointi oli rikki ja puhallinki mykkänä, sähköt oli poikki. Ei voinu mennä ees suihkuun ku mää en jääkylmällä veellä pese. Elikkä aamupalalle pikasesti ja suoraan rannalle. Ensimmäinen grillauspäivä. Tosi rauhallista, ainoastaan paikallisia ja muutama aussi rannalla. Tää ei tosiaankaa oo mikkään turistirysä, nyt pittää nauttia tästä hiljaisuuesta ku tällä reissulla ehitään nähä sitä vastakohtaaki.

Kalastaja oli alottanu päivän aikasin. Haki varmaan mulle rapuja.

Kolme tuntia yhteen menoon mies kulki rantaa ees taas metallinpaljastimen kanssa. Käytiin jututtamassa kaveria mutta ei selvinny mitä se haki. Tiesiköhän itekkään. Se masiina alko piippaamaan ja mies kaivo lapiolla, sieltä löyty olutpullon nipsu, mutta ei se hälle kelvannu, se heitettiin takasin merreen!

Meijän rantatuoli vuokraaja otti rennosti. Me oltiin ainoat asiakkaat hänen reviirillä joten mummo lueskeli ja virkkas ja välillä leikki kissan kanssa. Elikkä yhtä rentoa elämää ku meillä lomalaisilla.

Kaupustelijat ei ollu häiriöksi. Yks ravun myyjä ja yks jätskikauppias, siinäpä ne tais ollakki. Pitihän se mukavalta tätiltä ostaa friteerattuja rapuja. Ne ei oikein maistunu, oli varmaan saanu liikaa aurinkoa. Jari lähti hakkeen lähikojusta parempaa syötävää ja yllätti mut taskuravulla.

ENNEN

JÄLKEEN

Ja taatusti tuoretta. Rapumies oli kertonu mikä on uros- ja mikä naarasrapu ja mikä kannattaa valita. Ja valinta oli kyllä napakymppi. Herkkua!

Oli pakko keksiä jotaki tekemistä ku mää en jaksa istua paikoillaan joten aloin seuraamaan önkerömönkijäisten elämää. En oo katellu luontodokumentteja joten en tiijä onko kyseessä minirapu vai hämähäkki, mutta tosi mielekäs otus. Olkoon hän sitten vaikka Örkki.

Ensin tutustuttiin paremmin lähietäisyydeltä ja sitten päästettiin Örkki vapauteen. Hän kaivo itelleen reijän hiekkaan ja tuli reijästä ilmeisesti märempää hiekkaa mukanaan, teki hiekasta pieniä hiekkapalleroita, noin 3mm halkaisijaltaan. Sitten hän meni takasin koloon ja haki lisää hiekkaa. Joka reissun jälkeen hän teki 3-5 palleroa. Tätä seurasin puoli tuntia ja niitä palleroita oli jo tosi iso kasa.

 En tosiaankaan ymmärrä miksi hän niitä palleroita teki. Aloin tekemään tutkimusta. Laitoin palleroitten viereen kuivuneen hedelmän, ei hän siitä kovastikkaan pahastunu, vaihto vaan hiukan suuntaa ja teki lissää palleroita. Sitten tiputin reikään kuivaa hiekkaa, mutta ei hän siitäkään mitään sanunu.

Örkillä oli paljon kavereita, mutta jokkaisella oli oma kolo mistä ne sitä hiekkaa haki. Jokkainen teki ommaa hiekkapallerokassaa. Sitten ku nousuvesi tuli niin kaikki hiekkapallerot meni veden mukana elikkä täysin turha viijen tunnin työ!
Joo viis tuntia siinä vierähti. Oltiin kokoajan varjon alla, mutta olkapäät kyllä punottaa ja käsivarret. Saas nähä ehtikö pahasti kärvähtää vai ollaanko huomena kauniin kuparin ruskeita=)
Huomena matka jatkuu kohti Phan Thietä. Aamulla hypätään bussiin ja ajellaan pohjoseen päin kolmisen tuntia.