tänään

Aamuherätys seittemän aikaan. Kaheksalta oltiin jo aamulenkillä. Jarilla flunssa hiukan jo hellittäny, ei ollu enää ees otsa kuumana. Aamukahvit juotiin heti kohta mukavassa kotikahvilassa=)  Kahvia, jäitä, teetä, sokeria ja jottain maito-vaniljakastikkeen tapasta. Mää laitoin kaikkia sekasin ja hyvää tuli. Ja taas istuttiin lasten muovituoleissa, onneks ilman käsinojia!

Talojen, kauppojen ja koulujen edustat on kodisteltu jouluseksi, Puolen kilometrin matkalla vähintään kakskymmentä kevytpressuilla vuorattua seimentä jossa jeesus lapsi makaa paimenten ja lampaitten keskellä.

Jatkettiin kävelyä rantaa pitkin satama-aluetta päin. Tosi paljon kalastaja-aluksia parkissa. Satama-alue oli likaviemäri!

Tien varressa kuivattiin mankeloituja kaloja. Oon maistanu joku vuosi sitten ja enää ei tee mieli. Haju on sanoin kuvaamaton. Myös riisiä kuivateltiin alustojen päällä siinä liikenteen seassa.

Alukset oli parkissa satamassa, osa täyvessä lastissa simpukoita, osa oli telakalla korjattavana ja osa ootti jo seuraavaa reissua.

Muutaman kilsan kävelyn jälkeen hypättiin lähes vahingossa bussiin joka oli matkalla Mui Ne-kylään. Olin jo luopunu toivosta päästä sinne, mutta näin sitä sitten istuttiin bussissa. Matkaa vain noin 15 km. Perillä oli uus maailma. Rakennukset oli siistejä, paljon hotellia, tien varret oli siivottu. Hoidettuja istutuksia ja palmuja, paljon vihreää. Ihmiset puhu englantia ainaki muutaman sanan. Ilmeisesti venäläisten suosima paikka ku ruokalistatki oli venäjän kielellä. Rannalla paljon liitolautailua/tuulisurffailua.

Istuskeltiin ja ihmeteltiin. Ihailin ravintolan sisustusta. Kaikki oli niin viimeisteltyä ihan luksusta viimisten päivien lasten muovituolien jälkeen =)

 Taas oli lounasaika ja mitä muuta sitä tilataan meren rannalla ku rapuja, lisukkeena kevätkääryleet ja valkosipulipatonkia.

Taas käveltiin ja käveltiin ja kateltiin ja ihmeteltiin ja haisteltiin. Tuli bussi vastaan joten heilutettiin tassua ja hypättiin kyytiin, oli ikävä jo kotikulmille juttelemaan elekielellä paikallisten kanssa. Ei elämän tarvi olla aina niin helppoa ja huoliteltua. Mikäs tässä meijän pienessä laitakaupungin alueella ollessa. Ootellaan illan ilotulitusta ja lähikaupan rouvan synttäreitä, aattelin antaa lahjaksi ruususormuksen jonka ostin joulumyyjäisistä kotona ollessa, toivottavasti rouva ilahtuu=)

Neljä rottaaki oon nähny vajaa kahen viikon aikana, minä joka meen ihan hysteeriseksi yleensä pienetä hiirestäki niin nyt oon ottanu tosi kevyesti.

Miten voi olla niin ihanaa.